Työelämän olosuhteet peittoavat alleen työhyvinvointi-interventioista saatavan hyödyn (Fleming 2024)
26.02.2026
Näin kertoo Oxfordin Wellness Research Centerin W.Flemingin (2024) tutkimus, jonka tutkimustulokset kyseenalaistivat sekä työhyvinvointi-interventioiden tehokkuuden että yleisesti käytössä olevan JD-R (työn vaatimukset ja voimavarat) -teorian.
Fleming tutki, missä määrin työpaikoilla yleisesti käytetyt interventiot – kuten resilienssikoulutukset, mindfulness-ohjelmat ja stressinhallintakurssit – parantavat työntekijöiden psykologista hyvinvointia ja työssä jaksamista.
Tutkimukseen osallistui 46 336 työntekijää 233 organisaatiosta. Tutkimuksessa vertailtiin työhyvinvointi-interventioiden vaikutuksia niihin osallistuneiden ja osallistumattomien kesken.
Tulos: Yksilötason työhyvinvointi-interventioiden vaikutukset olivat hyvin pieniä ja lyhytkestoisia tai niitä ei ollut lainkaan. Myönteinen vaikutus oli oikeastaan vain vapaaehtoistyöllä (!).
Teoreettisesti mielenkiintoisempi löytö koski kuitenkin jonkinlaisen konsensuksen saanutta JD-R (työn vaatimukset ja ja voimavarat) -teoriaa, joka on yksi keskeisin nykyisistä työhyvinvoinnin teoreettisista viitekehyksistä: Vaikka työntekijöiden henkilökohtaisia resursseja vahvistettiin, työn vaatimusten haitalliset vaikutukset säilyivät lähes ennallaan.
Keskeinen syy työhyvinvointi-interventioiden toimimattomuuteen on tutkimuksen mukaan se, että työelämän olosuhteet peittoavat alleen menetelmistä saatavan hyödyn.
Koska yksilön resurssien vahvistaminen ei kyennyt parantamaan yksilön työhyvinvointia, oli tutkimuksen johtopäätös, että mielenterveyden ongelmien juurisyyt eivät voi olla yksilöiden psykologisissa valmiuksissa, vaan ne sijaitsevat työoloissa.
Tämä väite ”rakenteiden” merkittävästä vaikutuksesta työhyvinvoinnin ilmentymiin on noussut keskiöön viimeistään Flemingin tutkimuksen jälkeen.
Flemingin mukaan tehokkain tapa parantaa työntekijöiden mielenterveyttä on vähentää kuormitusta sen sijaan, että lisäisimme aina uusia tapoja selviytyä siitä. Arkijärkeen pohjautuva havainto, joka vaikuttaa olevan liian vaikea toteuttaa käytännössä.
LÄHTEET:
Fleming, W. J. (2024) Employee well-being outcomes from individual-level mental health interventions: Cross-sectional evidence from the United Kingdom. Industrial Relations Journal, 55, 162–182. https://doi.org/10.1111/irj.12418
